Niikko, Niikko, Niikko, Niikko, Väyrynen, Niikko, Niikko, Toivola, Niikko, Niikko…

Perussuomalaisten kansanedustaja Mika Niikko pääsi suuren yleisön tietoon lauottuaan, että työnantajalla tulee olla oikeus tietää mikäli työntekijä on homo, jotta työnantaja voi arvioida onko työntekijän arvot ristiriidassa firman kanssa. Menneellä viikolla hän myös esiintyi Ylen A-Talk ohjelmassa yhdessä Keskustan kansanedustajan Eevamaria Maijalan kanssa, jossa molemmat olivat vastustamassa sukupuolineutraalin avioliittolain esitystä. Puolestapuhujina oli Vihreiden Jani Toivola sekä sateenkaariperheen lapsi Sanna Marin.

Suunnittelin jo, etten kirjoita aiheesta enää ainuttakaan tekstiä, mutta ilmeisesti en voi välttää sitä. Elsa Saisio sanoi vuosi sitten A2 Homoillassa jotain sen suuntaista, että näistä asioista pitää puhua niin kauan kunnes tasa-arvo toteutuu. Tämän ajatuksen otin itsellenikin käyttöön nyt, kun huomasin että homoseksuaalien oikeudesta tasa-arvoon on pakko edelleen puhua. Vaikka tuskin tuon mitään uutta keskusteluun mukaan niin ainakaan kukaan ei voi syyttää siitä, ettenkö toisi mielipiteitäni esille.

Ihan ensimmäisenä kommentoin Mika Niikon sanomisia liittyen työnantajan oikeuteen tietää työntekijän seksuaalinen suuntautuminen mikäli se poikkeaa valtaväestöstä. Hesarin haastattelussa Niikko sanoo ”Esitin asian kysymyksenä, että jos homous on niin normaalia kuin jatkuvasti annetaan ymmärtää, miksi homoutta pitää piilottaa työtä haettaessa ja miksi parisuhdelakia tarvitsee muuttaa myös sen vuoksi, että homo voisi kertoa työnantajalle olevansa avioliitossa rekisteröityneen parisuhteen sijasta”. Kansanedustaja Niikolle tehköön tiettäväksi, että juuri hänen kaltaistensa ja puoluetovereidensa kaltaisten kansalaisten takia moni homo joutuu piilottelemaan suuntautumistaan. Tuoko Niikko sitten itse työhaastatteluissa esille, että hän on hetero? Kristillisessä nuorisotyössä aiemmin vaikuttanut Niikko pitää seksuaalisuutta arvona joka voi olla ristiriidassa työpaikan arvojen kanssa. Joku voisi kertoa Niikolle, että seksuaalisuus ei ole arvo, jonka voi valita. Vai onko herra itse selkeästi ollut elämänsä aikana sellaisessa tienhaarassa, jonka hän voi selkeästi osoittaa ja sanoa että tuossa kohtaa valitsin arvokseni heterouden? ”Esimerkiksi kristillisten arvojen mukaista tehtävää kuten pastorin virkaa ei voi toteuttaa uskottavasti ainakaan vapaiden suuntien seurakunnissa, jos työntekijä on homoseksuaali”, väittää Niikko. En nyt ole täysin varma siitä, keitä Niikko tarkoittaa vapaiden suuntien seurakunnilla, mutta tiedän erään asian: homoseksuaalinen pastori ei ole sen parempi tai huonompi seurakunnan paimen kuin heteroseksuaalinenkaan. Ainakin näin asian pitäisi olla. Mutta moni asia on eritavalla kuin mitä minä toivon. Laulussa lauletaan ”jos ois valta niinkuin on mieli…” niin kirkko ja valtio olisivat erillään, yksikään Perussuomalaisen puolueen jäsen ei olisi eduskunnassa ja valtakunnan raskasta byrokratiakoneistoa kevennettäisiin.

Nyt palaan A-Talkin pariin. Kuunnellessani keskustelua lakialoitteesta avioliittolain muuttamiseksi – tai ainakin sellainen keskustelu oli ohjelman tarkoituksena – huomasin hämmästeleväni kerta toisensa jälkeen yhtä ja samaa asiaa: Miksi samaa sukupuolta olevien avioliitto koetaan uhkana omalle itselle ja yhteiskunnalle? Tässä kohtaa paino on sanalla avioliitto, sillä jokaisessa keskustelussa, jossa asiaa käsitellään, tulee jonkun suusta ajatus siitä että kyllä homoseksuaaleille voidaan antaa samat oikeudet MUTTA ÄLKÄÄ SANOKO SITÄ AVIOLIITOKSI! Tai tätä mieltä tuntuvat olevan kaikkein liberaaleimmat avioliittolain muutoksen vastustajat. Nyt tahtoisinkin kysyä: Mitä helvettiä? Keskustan Eevamaria Maijala sanoi useampaan otteeseen, että yhtäläiset oikeudet ovat jo olemassa, mutta kyseessä on pieniä sanaeroja. Hän kuitenkin myönsi adoptio-oikeuden, sukunimioikeuden ja perintöoikeuden puuttumisen ja sen että vihkimystä ei saa samaa sukupuolta olevat parit. Maijala ja Niikko takertuivat koko ajan siihen, että avioliittoinstituutiota ei pidä muuttaa, koska siinä on kyseessä miehen ja naisen välinen liitto. Kysyn: Mitä helvettiä? Miksi on ongelma sanoa homoparin liittoa avioliitoksi, jos se sitä kuitenkin pohjimmiltaan on? Paitsi ettei ole, ainakaan tällä hetkellä. Mitäs jos poistetaan koko avioliittoinstituutio laista ja vain rekisteröidään parisuhteet. Muutetaan kaikki maistraatissa vihityt avioliitot rekisteröidyiksi parisuhteiksi ja jätetään avioliitto ilman juridista merkitystä kirkon käyttöön. Sitten jos kirkossa naimisiin menneet tahtovat perintöoikeuden ja kaiken muun nykyisen avioliittolain piirissä olevat oikeudet, niin menisivät maistraattiin rekisteröimään suhteensa. Kirkko pitäkööt avioliittonsa, mutta irroittakoon otteensa valtiosta ja verotuloista sekä oikeudesta toimia väestörekisterin ylläpitäjänä.

Jani Toivola toi pariinkin otteeseen esille sen, että jos katsoo millaisessa maassa elämämme, niin täällä on jo samaa sukupuolta olevien perheitä, heillä on lapsia ja että oikeastaan koko tilanne on tätä päivää, tätä todellisuutta ja lakialoite tekisi siitä virallista. Niikon ja Maijalan mielestä lakia ei tarvita, jos kerran tilanne on jo tämä. He eivät millään tuntuneet ymmärtävän Toivolan ja Marinin ajatusta siitä, että jos yhteiskunnan rakenteissa on kirjattuna tasa-arvoisuus myös avioliittolaissa, niin myös yleinen ilmapiiri alkaisi muuttua parempaan ja suvaitsevaisempaan suuntaan. Niikon ja Maijalan mielestä sillä ei olisi mitään merkitystä, mutta olen itse samaa mieltä Toivolan kanssa. Paljon puhutaan lain hengestä, mutta tasa-arvoisuuden henki tuntuu olevan kateissa lainsäätäjiltämme. Sanna Marin puhui omista kokemuksistaan, millaista on elää lapsena ja nuorena perheessä jossa on kaksi äitiä ja hän todisti sanoillaan samaa kuin mitä monet tutkimuksetkin eli että vanhempien sukupuoli ei ole ratkaisevaa vaan se, että lapsella on rakastavat vanhemmat olivat he kumpaa sukupuolta tahansa tai edustaisivat vain yhtä sukupuolta. Niikko on jyrkän vannoutunut siitä, että kaksi isää tai kaksi äitiä ei voi olla lapselle hyväksi.

Tutkimuksessa on tutkittu lähes sataa tutkimusta. Näiden tutkimusten mukaan voidaan tehdä johtopäätös, jonka mukaan tutkimukset eivät tue näkemystä, jonka mukaan lapsi tarvitsisi ehdottomasti sekä isän että äidin kasvaakseen täysivaltaiseksi ja tasapainoiseksi yhteiskunnan jäseneksi. Niikko ei uskonut, mutta kukapa sitä vajaan sadan tutkimuksen tutkimusta uskoisi kun meillä on Raamattu. Niikko saisi myös tutkia hieman historiaa ennenkuin alkaa väittämään että avioliittoinstituution ydin on naisen ja lapsen turva ja suvunjatkamisen turva. Ei tarvitse mennä montaakaan sataa vuotta taaksepäin kun avioliitot olivat lähinnä omaisuuden siirtoja ja turvaamisia, sekä sukujen välisiä liittoja vallan takeeksi.

Niikko aloitti ohjelman väittämällä, että sukupuolineutraali avioliittolakiesitys ei ole tasa-arvo- tai ihmisoikeuskysymys vaan että ihmisiä on sumutettu ja johdettu harhaan, sillä jos samaa sukupuolta olevat parit voisivat solmia avioliiton, olisi kohta jonossa yli 20 muuta seksuaalista vähemmistöä vaatimassa avio-oikeutta. Jo tässä kohtaa aloin voida pahoin. Pahoinvointi jatkui kun Niikko vertasi samaa sukupuolta olevien välistä rakkautta veljen ja siskon väliseen rakkauteen ja väitti että seuraavaksi oltaisiin vaatimassa oikeutta mennä naimisiin lähisukulaistenkin kanssa. Tässä vaiheessa nousi myös mieleen ajatus: Eikö Perussuomalaisten kansanedustajien typeryydellä ole mitään rajaa? Taivas kattona ja peruskallioon haudattu rima alitetaan kerta toisensa jälkeen.

Miksi avioliitto nostetaan pyhäksi instituutioksi, johon ei saa koskea ja jota ei lailla saa muuttaa tasa-arvoisemmaksi? Miksi sukupuolineutraali avioliittolakiesitys on määritelty puolueissa omantunnonkysymykseksi, kun minusta asiaa pitäisi tarkastella juurikin järjen ja tieteellisen tiedon valossa eikä uskomusten kautta.

Kun Ruben Stiller Pressiklubissa kysyi presidenttiehdokas Paavo Väyryseltä mitä mieltä hän on sukupuolineutraalista avioliittolakiesityksestä, sanoi Paavo että hän ei halua sekoittaa käsitteitä. Avioliitto tarkoittaa miehen ja naisen välistä liittoa ja muita parisuhteita varten on oma lainsäädäntönsä. Niin siis että mitä? Mitä mieltä sinä Paavo nyt sitten olet? Puolesta vai vastaan? Vai molempia sen mukaan, kuka kysyy ja missä? Tuleeko koko kansan Paavosta myös homo-Paavo, bi-Paavo ja trans-Paavo? Aikuinen nainen nimeltä Paavo (Paula Koivuniemi tapaa Gösta Sundqvistin). Vai huudatutetaanko Paavo seuraavaksi Paaviksi? Sekös Timo Soinia harmittaisi.

Jos luit tänne asti suosittelen vielä Tuomas Enbusken tekstiä luettavaksi.

You can leave a response, or trackback from your own site.

Kommentit
Trackbacks and Pings
 

Leave a Reply